Voihan pelko ja ahdistus sentään

Vaikka vointi on sinällään ihan hyvä, on mieliala ollut aika hiton matalalla. Murehdin ja stressaan ja pelkään että kaikki menee pieleen eikä mistään tule mitään. Olisin varmaan pikkuisen hajalla ilman tätä sairauttakin, mutta nyt tietyt asiat tuntuvat kertakaikkisen ylitsepääsemättömiltä. En tajua mistä voisin löytää sen reippausvaihteen että lopettaisin pirujen maalaamisen seinälle ja katsoisin rohkeasti mitä tuleman pitää. Asioilla on yleensä tapana järjestyä, mutta miten hitossa mä oppisin luottamaan siihen.