Menen sitten näköjään syksyllä kouluun. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti vaan maata ja nauttia Kelan etuuksista, mutta kerrankos sitä ihminen suunnitelmiaan muuttaa. Nyt siis kävi näin.
Hoitosuunnitelma toki pysyy ennallaan, mikä saattaa aiheuttaa vähän päänvaivaa. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt että kaikki järjestyy. Ja on tosi kutkuttavaa tarttua tilaisuuteen tästä sairaudesta huolimatta, se lisää elämän mielekkyyttä huimasti. Sitä paitsi tylsäähän mulle olis syksyllä pitemmän päälle tullut jos ihan vaan olisin koko ajan lomalla.
Tämä asia tuntuu antavan potkua viimeisten hoitojenkin jaksamiseen. On näköjään aika tärkeetä, että on joku konkreettinen asia johon voi suunnata ajatuksensa, tässä tapauksessa koulun aloittaminen. Jaksaa paremmin tsempatakin. Pelkkä terveys ja kunnon koheneminen eivät sittenkään ehkä ole yksistään riittäviä motivaattoreita.
Eilen ja tänään on ollut oikein mukava kesäfiilis. Huomenna aamulla käväisen vielä verikokeissa ja sitten lähden hyvässä järjestyksessä juhannusta viettämään. Toivon tietysti hyvää säätä, mutta toisaalta on sitä ennenkin makkaraa vesisateessa paistettu.