torstai 10. kesäkuuta 2010

Kuudes sytostaattiraportti

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tän piti olla viimeinen kuuri, ja kyllä tää mun puolesta olis viimeiseksi saanut jäädäkin. En mä varsinaisesti lannistunut ole, mutta se tietynlainen taistelutahto on kyllä hävinnyt jonnekin. Lähinnä vaan tylsistyneenä odotan että nää kuurit loppuu.

Tämä kuuri meni suunnilleen samalla lailla kuin edeltävätkin. Ainoa poikkeus oli se että olin tiistaina todella väsynyt, en jaksanut lukea enkä mitään, torkuin vaan. Ja silmäluomikin ihan silmin nähden roikkui. Veriarvot tsekattiin, hemoglobiinin todettiin olevan matalahko (87) ja punasolutankkaus päätettiin antaa. Ei siitä varmasti haittaa ollut (hemoglobiini tänään 113), mutta tokkopa tuo väsymys nyt varsinaisesti tuosta johtui. Siitäkin huolimatta siis että keskiviikkona olin jo selvästi pirteämpi. (Tosin hittoakos minä tiedän, on vaan vähän sellainen fiilis kun ei tuollaiset lukemat mua nyt aiemminkaan ole petiin vetäneet.)

Nyt keskityn reilun viikon tylsistymiseen, minkä jälkeen elän viikon täysillä ja kruunaan sen vielä mökkijuhannuksella. Eiköhän tää tässä mene.