Ensin sitä makaa pari viikkoa sängyn pohjalla miettien että olispa jo kunnossa että jaksais tehdä asioita. Sitten kun se aika vihdoin koittaa, ei osaakaan tehdä oikein yhtään mitään vaikka intoa olisi.
No joo, kyllähän mä olen tänäänkin esim. pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa ja kokannut. Nekin on oikeasti tosi ihania asioita, tai ainakin se että taas vähän aikaa pystyy suoriutumaan niistä ihan itse. Mulla on myös vino pino kirjoja tuossa, niin ettei tässä oikeastaan tylsyydestäkään ole kyse. Ongelma on siinä että haluaisin tehdä jotain totaalisen erilaista, ja ottaa täyden ilon irti kaikista niistä päivistä jolloin en ole väsynyt ja kipeä. Haluaisin töihin, kouluun, harrastamaan, matkalle... Toisaalta tiedän kyllä että jos järjestäisin itselleni näiksi hyviksi viikoiksi minuuttiaikataulun, väsyisin tiistaihin mennessä. Intoa on, kuntoa ei. Ja se jos mikä turhauttaa.