Juhannus on nyt sitten juhlittu. Rankaksi kävi, viime yönä yritin palautua nukkumalla kunnon kymmenen tunnin yöunet, mutta silti edelleenkin väsyttää niin että koko naama roikkuu.
Ja mitäkö sitten tein? Söin itseni tärviölle (nam!), join kaksi olutta, täytin ristikoita ja menin siinä yhden maissa nukkumaan. Oikeasti tosi onnistunut keskikesän juhla, mutta hemmetti miten sekin uuvutti. Joko olen tulossa vanhaksi tai sitten tää tauti verottaa voimia enemmän kuin haluaisin myöntääkään.
Huomenna olisi sitten taas sytostaattien aika. Huoh. Kaksi kuuria enää jäljellä, mutta loputtomalta suossa rämpimiseltä sekin tuntuu.