Pahoittelen blogihiljaisuutta. Selitykseksi joudun kertomaan, etten oikeasti ole syöpäpotilas, vaan sosiaali- ja terveysministeriön salainen agentti, joka on viimeiset kolme viikkoa tehnyt erittäin salaista kenttätutkimusta. Se on nyt ohi, ja voin vihdoin puhua asiasta julkisesti. Tekee kyllä hyvää päästä vähän purkamaan tätä.
Aloitin tutkimustyöni Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä. Hakeuduin hoitoon hengenahdistuksen varjolla, ja huoleni otettiinkin heti kiitettävällä tavalla vakavasti. Keuhkoni kuvattiin, samoin sydän. Keuhkopussiin oli päässyt kertymään runsaasti nestettä, mikä selitti hengästymisoireet. Sydämen vakuutettiin olevan normaali, joten aluksi en saanut muuta hoitoa kuin nestepoistolääkityksen sekä happiviikset. On tosin todettava, että niiden avulla olo helpottui selvästi.
Parin päivän päästä joku oli älynnyt lukea papereita hieman tarkemmin, ja nesteilyn syyksi diagnosoitiin sydämen vajaatoiminta. Pieni miinus tästä: paperisotkujen ei pitäisi saada vaikuttaa hoidon laatuun. Lievennyksenä tosin todettakoon, että mistään akuutista tai vakavasta tilanteesta ei ollut kysymys, joten kaiken kaikkiaan virhe ei ollut järin suuri.
Koska sisätautipuolella ei luonnollisestikaan hoideta sydänongelmia, sain vapun jälkeen siirron Tampereelle kardiologiselle vuodeosastolle. Tutkimuksen kohteeksi vaihtui siis Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Vietin sydänosastolla viikon verran, ja vaikka henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa, on pakko esittää moite asioiden hitaudesta. Vointi ei muuttunut moneen päivään miksikään, minkäänlaisia lääkitysmuutoksia ei tehty, tilannetta ainoastaan tarkkailtiin. Potilaan mielenterveyden kannalta tämä oli sangen kuluttavaa. Lopulta päädyttiin pieneen kirurgiseen toimenpiteeseen: sydänpussiin oli kertynyt nestettä, ja koska se ei sieltä nesteenpoistolääkkeillä lähtenyt, oli se saatava ulos muilla keinoin. Viime torstaina olin siis pienessä sydänleikkauksessa.
Leikkauksen jälkeen jatkoin tutkimustyötäni sydänkirurgisella vuodeosastolla. Aiempien kenttätutkimuksieni perusteella kyseisen osaston toiminnassa oli paljonkin huomautettavaa, mutta tällä kertaa sain oikein hyvää hoitoa. Leikkauksesta toipuminen käynnistyi hyvin, ja loppujen lopuksi maanantaina kardiologin tekemän ultraääntutkimuksen perusteella todettiin, että sydän on sittenkin täysin terve ja normaali. Miinusta siis Turkuun päin: mistään vajaatoiminnasta ei loppujen lopuksi ollutkaan kysymys.
Kirurgiselta osastolta sain siirron vielä syöpätautien osastolle, ilmeisesti siksi ettei kukaan enää keksinyt mitään muutakaan säilöntäpaikkaa. Siellä vietin pari päivää lopputarkkailussa, ja tänään sain vihdoin kotiutumisluvan. Turvotuksia on edelleen, ja niihin jatketaan nesteenpoistolääkitystä. Sydän- ja keuhkopusseissa ei kuitenkaan enää ole nestettä, joten sikäli tilanne on hyvä; lisäksi sydänpussista otetuista näytteistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Turvotuksen alkusyy on edelleen hämärän peitossa, ja nyt ei voi kuin toivoa, että lääkitys tehoaa - tai ainakin ettei nesteily enää leviä jalkoja pitemmälle. Tukkijalkojen kanssa kyllä pystyy elämään kunhan keuhkot ja sydän ovat edes jotenkin toimintakuntoisia.
*
Tiivistelmä: Olin kolme viikkoa sairaalassa nesteen kertymisen takia. Merkittävin operaatio oli pieni sydänleikkaus. (Kuulostaa hurjemmalta kuin mitä oikeasti olikaan.) Lähinnä tein sudokuja ja hakkasin päätäni seinään. Edelleenkään en ole kunnossa, mutta olenpahan sentään kotona.