maanantai 21. toukokuuta 2012

Masentava maanantai

Haluaisin kertoa että kaikki on tosi hyvin, mutta pahaa pelkään että keuhkoissa on taas nestettä... Sen verran takkuista meno on taas ollut. Koko ajan hengästyttää ja yleisväsymys on aika iso. Ja viime yö meni yskiessä, vaikka mistään räkätaudista ei ole mitään viitteitä. (Sen sijaan jos keuhkoissa on lientä, se pistää yskittämään, erityisesti makuuasennossa.) Jalat on turpeat kuin mitkä, eikä painokaan ole laskenut. On taas vähän semmoinen olo etten toivu ikinä.

Mutta minkäpä tälle mahtaa? Makasin juuri kolme viikkoa sairaalassa, eikä kellään edelleenkään ole aavistustakaan mikä mua vaivaa. En halua takaisin säilöön, osaan mä kotonakin lorvia. Sitä paitsi täällä ei tule passivoiduttua ihan niin pahasti kuin sairaalassa. Siellä olo on oikeasti pelkkää makaamista. Kotona ollessa voin halutessani mennä ulos (vaikkapa ihan vaan tuohon puutarhakeinuun, sairaalassa voisin mennä lähinnä, ööh, parkkipaikalle); sitä paitsi saan ihan itse päättää mitä syön ja milloin. Ja aikaa voi tappaa muutenkin kuin katsomalla joutavanpäiväisiä kokkaus- ja sisustusohjelmia töllöstä.

Mutta ei huolta. Perjantaina menen joka tapauksessa käymään lääkärin puheilla, silloin mut viimeistään suljetaan taas osastolle jos tilanne sitä vaatii. En mä osaa lääkärille vastaan väittää, vaikka ilman valvontaa jurnutankin kotona henkitoreissani viimeiseen asti.

PS. Jos blogi joskus jatkossa hiljenee mystisesti pitkäksi aikaa, niin älkää menettäkö yöunianne. Todennäköisesti olen taas vain joutunut pitkälle sairaalajaksolle ilman että olen älynnyt ottaa konetta mukaan. Jos jotain oikeasti vakavaa on sattunut, tulee joku mun lähipiiristä ihan varmasti ilmoittamaan asiasta kommenttiboksiin.