tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hapannaama, eikun siis -veri

Tänään oli sitten vuorossa munuaislääkärin vastaanotto. Siitä ei ole hirveästi sanottavaa, lopputulemana lähinnä että "kattellaan". Eli siis otetaan säännöllisesti verikokeet ja seuraillaan munuaisarvoja. Jos ne oikein huonoiksi menevät, pitää munuaisista kuulemma saada koepala. Voitaisko nyt kaikki pitää sormet ja varpaat ristissä ettei siihen tarvitsisi mennä? Pitäisi saada välillä toipua ihan kunnolla ennen kuin joudan taas kunnolla sairastamaan.

No, lääkäri oli kuitenkin kovasti sitä mieltä että kaikki johtuu sytostaateista ja että tilanne saattaa jossain määrin korjautua itsestään. Toisin sanoen mulla ei pitäisi olla mitään varsinaista munuaisiin liittyvää sairautta, ainoastaan syöpähoitojen aiheuttama vaurio. En tiedä onko se yhtään sen parempi, mutta jotenkin se on henkisesti helpompaa. Onhan mulla näitä vaurioita muitakin, niin kuin esim. poistettu keuhkolohko ja surkastunut verisuonisto. Kyllä siihen aina yksi munuaisvika kaveriksi mahtuu.

Sain myös yhden uuden lääkkeen: natriumhydrogenocarbonaatin. Käytännössä tuo kai on lähinnä soodaa, eli mistään kovin kummoisesta myrkystä ei ole kyse. Ja syy tuon määräämiselle oli siis se, että mun vereni on liian hapanta, joten sitä täytyy vähän emäksellä tasoitella. Kaikenlaisia vikoja sitä voikin ihmisessä olla.