lauantai 24. joulukuuta 2011

Mun jouluaatto

Heräsin puoli viisi siihen että kissa oksensi makuuhuoneen lattialle. Sen jälkeen en sitten enää saanutkaan unta.

Raahauduin sairaalalle kahdeksaksi verikokeisiin, kun lääkäri oli eilen niin käskenyt. Vastassa oli hämmentyneen näköinen hoitaja, joka ihmetteli kun olin siellä niin aikaisin. Kuulemma kymmeneltäkin olisi riittänyt. Tiedonkulku hoitajien ja lääkärien välillä oli taas toiminut huolella.

Vietin aamupäivän joulun telkkariohjelmia katsellen. Joulupukin kuumalinja oli yhtä ärsyttävä kuin aina ennenkin, mutta nostalgiasyistä en kyennyt vaihtamaan kanavaa. Suomen Turku julisti joulurauhan. Joltain kaupalliselta kanavalta tuli Simpsoneita varmaan kolme tuntia putkeen.

Trombosyytit oli 13, joten niitä tankattiin. Mun portilla oli jouluangsti, eikä neulaa meinattu saada paikoilleen millään. Tuli jo puheeksi että pitäisikö yrittää etsiä kädestä suoni, mutta onneksi portti saatiin lopulta toimimaan.

Yhdeltä hoitajalta sain piparkakun makuista toffeeta. Sairaalan pihalla käppäili joulupukki (oikeesti!). Otin matkamuistoksi sairaalan joulukuusesta joulupallon. Huomenna otan ehkä toisen, kun on jälleen verikokeet. Se niistä rauhassa kotosalla vietetyistä joulunpyhistä.