Saapuipa sitten vihdoin ja viimein virallinen kutsukin sinne Turkuun. (Tähän saakka olen ollut Tampereen lääkäreiden epämääräisten lappusten varassa.) Jotta olisin oikein hankala potilas jo ennakkoon, soitin sinne välittömästi nillittääkseni liian aikaisista kellonajoista. Oli vaan vähän vaikea olla vaikea, kun sain heti niin ystävällistä kohtelua.
Yleensä kun soittaa jonnekin vieraaseen sairaanhoidolliseen paikkaan, saa osakseen peruskohteliaisuutta, muttei juuri sen enempää. Nyt ei tarvinnut ilmoittaa kuin nimi, niin heti jo tiedettiin milloin olen tulossa ja mitä mulle tehdään ja kuka apulaisylilääkäri mua hoitaa ja niin edelleen. Oikeasti vähän hämmennyin, yleensä pitää antaa henkilötunnus vähintään kolmeen kertaan ja selittää vielä ummet ja lammet päälle mistä asiasta on kyse. Nyt jäi semmoinen fiilis että niillä toimii informaatio ja että homma on muutenkin hanskassa. Olisi vähän irvokasta sanoa että onpa kiva mennä sinne, mutta pakko myöntää että nyt puhelun jälkeen menen sinne paljon mieluummin kuin mitä olisin ennen puhelua mennyt.
Yksi asia tosin saattaa aiheuttaa hankaluuksia, nimittäin murre. Minä ihan oikeasti arvostan kaikkia suomen murteita ja olen sitä mieltä että ne ovat kielen rikkaus ja voimavara, mutta hitto kun aina rupeaa naurattamaan kun joku puhuu turkua. Tiedossa siis kantasoluhoidon lisäksi tehosiedätyshoito hassuun nuottiin ja lyhenneltyihin sanoihin. Pyydän anteeksi kaikilta turkulaisilta. (Itsehän puhun aina näin.)