Jaahas huh huh. Olen vaihteeksi kotona. Blogin äkillisestä hiljenemisestä olette ehkä saattaneet päätellä että sairaalaassa on oltu.
Tiistaiaamuna ei ruoka edelleenkään pysynyt sisällä, ja voimat rupesi oleen sen verran loppu että oli pakko hakeutua sairaalaan. Pääsin suoraan osastolle, missä ruvettiin heti tiputtamaan sokerilientä. Syöminen oli ihan mahdotonta, onneksi sain juotua ravintolisäpirtelöitä. Kroppa tosiaan pisti niin hanakasti vastaan etten meinannut saada alas edes särkylääkettä - sen isompaa kappaletta en varmasti olisi kyennyt kerralla nielemään.
En kuitenkaan enää oksennellut, ja hiljalleen pystyin syömään viiliä ja vähän leipääkin. Lisäksi mainio apu löytyi lihaliemestä: sain huoneeseeni termarillisen kuumaa vettä ja pikkuisen lihaliemijauhetta, joista sitten sekoittelin aina kupillisen kerrallaan kuumaa lusikoitavaa. Sen ruokaisampi soppa tuskin olisi mennyt alas, mutta oli huojentavaa pystyä syömään edes jotain sen hajuista.
Sytostaattien yhteydessä alkanut lihassärky jatkui edelleen. Kivut lisääntyivät kummasti aina kun tiputus aloitettiin, ja tein tämän selväksi myös lääkärille. Se otti mun huoleni todesta, ja torstaina pääsin toiseen päähän sairaalaa portin testaukseen. Anestesialääkäri otti kuvia ja teki varjoainetestejä, ja totesi ykskantaan että portti pistetään käyttökieltoon. Sitä en edelleenkään tiedä liittyivätkö kivut siihen, mutta joka tapauksessa mun portti ei todellakaan toimi niin kuin pitäisi, vaikka se periaatteessa suonessa onkin. Ensi viikon sytojen yhteyteen on sitten ohjelmoitu portin vaihto, olettaen että sen saa johonkin järkevään paikkaan. Muussa tapauksessa mennään normikanyyleilla. Ei sekään varmaan ylitsepääsemättömän kamalaa olisi.
Perjantaina söin jo ihan kohtalaisesti, ja voinnin puolesta olin jo aika valmis lähtemään kotiin. Tulehdusarvo oli kuitenkin noussut rajusti, joten viikonlopun vietin sitten vielä antibiootteja saaden. Ihan hyvä kyllä että sekin tuli hoidettua samalla reissulla, olisi ollut tosi kurja lähteä yhdeksi yöksi kotiin ja tulla heti seuraavana päivänä ensiavun kautta takaisin. Myönnettäköön silti että eilen jo (ja muistaakseni vähän toissapäivänäkin) rupesin hitusen hajoilemaan jatkuvaan makaamiseen ja aivottomien telkkariohjelmien tuijottamiseen. Onneksi olen kotona nyt.
Niin joo, se piti sanomani että eilen sain myös punasolu- ja trombosyyttitankkauksen, ja arvoja kontrolloidaan vielä (ainakin) keskiviikkona. Muuten olen jotakuinkin kunnossa ja saan huilia kokonaisen viikon ennen seuraavaa sytostaattikuuria.