torstai 22. heinäkuuta 2010

Kahdeksas ja VIIMEINEN sytostaattiraportti!

Ohi on! Viikon verran tosin menee vielä toipuessa, mutta nyt se tunnelin päässä näkyvä valo on jo totisesti hirmu lähellä.

Mitään sen kummempaa kerrottavaa ei ole. Vointi pysyi suht hyvänä, ruoka maistui ja mahakin pikkuisen yllättäen melkein toimi. Sehän on siis vetänyt jumiin jokaikisen kuurin aikana, mitä en edes ole aina jaksanut täällä mainostaa.

Nyt sitten vaan odotellaan sädehoidon alkamista. Ja marraskuussa kuvaillaan ja katsellaan josko sinne Turkuun olis jotain asiaa. Ehtohan siinä on se että tauti pysyy pari kuukautta poissa, ja mulla itellä ainakin on vakaa näkemys siitä että kyllä se pysyy. Vaikka en mä kyllä voi väittää että riemusta hihkuen sinne Turkuunkaan lähtisin...

No, nyt on joka tapauksessa kaikki hyvin. Viikon sitä roikkuu vaikka löysässä hirressä kun tietää että sen jälkeen helpottaa kunnolla. Ja on tätä odotettukin!