perjantai 12. maaliskuuta 2010

Toinen sytostaattiraportti

Aurinko paistaa, mieli on hyvä, olo tosin vähän heikko, mutta onko joku ihme. Ylipäätään tuntuu että vointi on parempi kuin ensimmäisen kuurin jäljiltä, mikä on paitsi erittäin positiivista, myös jokseenkin yllättävää.

Sairaalassa kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Portti toimi niin kuin pitikin, olin siis skitsoillut turhan päiten. Sytostaatit tietysti väsyttivät ja veivät ruokahalun, mutta mielestäni en ollut lainkaan niin tööt kuin viimeksi. Mielialakin pysyi suht korkealla koko ajan. Tietysti pitää ottaa huomioon se että kuvio oli nyt tuttu (ei siis tarvinnut jännittää sivuvaikutuksia), ja ettei tällä kerralla ollut muuta stressaavaa kuin itse myrkyt (viimeksi oli portin laitto ja luuydinnäyte), ja tietysti se että olin osastolla nyt vain kolme yötä kun viimeksi olin neljä. Lisäksi älysin pyytää joka ilta nukahtamislääkkeen, joka selvästi rauhoitti unta (ja vähensi yöhikoilua). Sain siis levättyäkin paremmin.

Lääkäriltä sain uutisia, joista en oikein tiedä olivatko hyviä vai huonoja. Helsingin suunnasta oli nimittäin tullut kielteinen päätös siihen kantasoluhommaan, olen kuulemma liian sairas... Tai siis että tää tauti on uusinut liian tiuhaan ja ärhäkästi ja mua on hoidettu niin paljon, etteivät ainakaan näin äkkiseltään haluaisi lähteä teettämään noin rajua hoitoa. Lääkäri lupasi kyllä pistää jossain vaiheessa kyselyä myös Turkuun päin (joka olisi toinen mahdollinen hoitopaikka), mutta en oikein tiedä. Niin. Tavallaan tietysti haluaisin että kaikki mahdolliset keinot käytettäisiin jotta voisin vihdoin parantua lopullisesti, mutta riskit kyllä hirvittävät. Kroppani (päästä nyt puhumattakaan) saattaa oikeasti olla liian heikko tuollaiseen kantasolusiirron tapaiseen superraskaaseen hoitoon. Otan mieluummin taas parin vuoden päästä näitä normisytostaatteja kuin kuolen nyt, kiitos vaan. (Vai ottaisinko sittenkään? Hmm. Aika iso ja vaikea asia on tämä.)

No, se siitä toistaiseksi. Odotamme mitä Suomen Turku asiasta päättää. Sitä ennen voimme kuluttaa aikaamme odottelemalla yhtä pientä lehtijuttua, jossa meikäläinenkin esiintyy! Tiistaina osastonhoitaja tuli kysymään, josko mua saisi haastatella ja kuvata, ja tokihan annoin luvan. Eilen homma sitten toteutettiin, ja joskus huhtikuussa juttu tulee ulos. Se tosin ilmestyy vain Pirkanmaan alueella lehdessä jota kukaan ei lue, eikä varsinaisesti edes kerro minusta (halusivat vain lausuntoni muuanteen asiaan), mutta raportoin joka tapauksessa sitten kun itse saan lehden käsiini. On se vaan kivaa olla julkkis! :D