Mä olen pakonomainen lautasen tyhjäksi syöjä. Varsinkin jos on itse ottanut ruokansa (ja saanut valita määrän), on se ihan itsestäänselvyys. Ja oikeastaan kyllä silloinkin kun ruoan on joku toinen annostellut. Ruokaa ei jumankauta heitetä pois. Annoksestaan pitää kantaa vastuu, sitä ei saa jättää heitteille. Ruoka haluaa tulla syödyksi. (Joo, tuli varmaan selväksi. :D)
Mutta: tänään oli pakko kaapia melkein puolet kouluruokalautasellisesta roskiin. Ei siksi että se olisi ollut erityisen pahaa, tai että olisin kasannut sitä lautaselleni liian ison kuorman, vaan ihan vaan siksi että ruokahalu katosi niin täydellisesti että olisin varmaan oksentanut jos olisin syönyt vielä yhdenkin haarukallisen. Tämä on toki sytostaattien kanssa ihan normimeininki, mutta en oikeasti ollut ajatellut että sädehoitokin saattaisi pitkittyessään aiheuttaa tällaista. Sillä sitä tämän on pakko olla, en oikeasti keksi mitään muutakaan selitystä. Muutenkin on maha taas ruvennut tuntumaan huonommalla, mikä ei kyllä ole mikään ihme: lääkkeet on edelleen ihan hyvät, mutta tottakai oireet pahenee sitä mukaa mitä pitemmälle hoito etenee.
Onneksi huomenna on viimeinen sädetys. Kroppa saa kunnolla aloittaa toipumisen, ja mun ei tarvitse enää olla koulusta pois. En edelleenkään (tietääkseni) ole missannut mitään oleellista, mutta ottaahan se aivoon olla aina erikseen selvittelemässä että mitä milloinkin on tehty.