Turkuun menty, Turusta tultu. Seuraavan kerran menen vasta kuukauden päästä. Kesäloma!
Oikeasti se loma kylläkin johtuu mun munuaisista. Turussa olisi syväjäädytettynä niitä luovuttajan lymfosyyttejä, jotka mulle pitäisi käänteishyljinnän toivossa tiputtaa - mieluiten mahdollisimman pian, koska mitä pidemmälle viivytellään, sitä todennäköisempää on että tauti ehtii uusia ennen toimenpidettä. Ainoa vaan että lääkäri ihan suoraan myönsi, ettei usko mun munuaisten vielä kestävän mahdollisia hyljintäreaktioita. Siispä toistaiseksi odotellaan, sekä munuaisten mahdollista ihmeparantumista että koepalavastauksia. Hyvässä lykyssä kun voi olla niinkin, että osa näistä munuaisongelmista olisikin itsessään käänteishyljintää, jolloin mitään lymfosyyttejä ei tarvittaisikaan. (Tykkään olla optimistinen ja toiveikas, mutta tää kuuluu kyllä samaan sarjaan lottovoittohaaveiden kanssa.)
Nesteenpoistolääkitys pysyi ennallaan. Yritin kyllä vaatia sen tehostamista, mutta lääkärillä oli ihan hyvät perusteet sille miksi siitä ei olisi mitään hyötyä. Yksi iso ongelma nimittäin on se, että valkuaisaineet ei pysy mun sisällä (mikä muuten lienee yksi tämän turvotuksen osatekijä), ja tehokkaammat nesteenpoistolääkkeet poistavat nesteen lisäksi myös sitä valkuaista, jota mulla ei tosiaan olisi varaa menettää yhtään. Niinpä joudun edelleen kärvistelemään juomarajoituksen kanssa... Tosin olen nyt juonut suht vapaasti, semmoisen pari litraa päivässä, ja se tuntuu ihan riittävältä - plus että paino ei ole noussut eikä henkeä ahdista. Nestekertymää on edelleen, mutta jonkinlainen kauhun tasapaino lienee löytynyt.
Ruokarajoituksiakin lievennettiin vähän. Muutamia poikkeuksia (esim. mansikat, viinirypäleet) lukuun ottamatta saan syödä hedelmiä ja kasviksia jo aika vapaasti, kunhan vaan pesen ne huolella. Jee! Olenkin tässä vähän kaivannut salaattia. Lisäksi tiedustelin josko saisin maltillisesti käyttää alkoholia. Lääkäri hymähti että "sen kun", joten tarttee varmaan käydä Alkossa. :D (No, tuskin. Mutta on ihan kiva tietää että voi joskus juoda lasillisen punaviinä tuntematta hirveitä tunnontuskia viimeistenkin terveytensä rippeiden tuhoamisesta.)