Sairaalassa turhauduin, kun tuntui että olisin jaksanut vaikka mitä. Nyt kotona turhaudun, kun en jaksakaan oikein yhtään mitään. Helposti se unohtuu että sairaalan ja kodin todellisuudet ovat vähän erilaiset.
No, oikeasti olen tämän pari päivää jaksanut ihan hyvin. Väsy on aika kova, mutta siihen onneksi auttaa nukkuminen. Jalat on ihan pölkyt edelleen, mutta yleisestä jaksamisesta päätellen keuhkot voi koko ajan paremmin. Tänään kävelin kauppaan puolen kilometrin päähän, enkä ollut mitenkään erityisen kuollut. Paljon enemmän haittasi jääkylmä kevätsade jonka sain niskaani...
Suurimmat hankaluudet tuottaa matala verenpaine. Se on siis mulla matala ihan luonnostaan, ja nyt nesteenpoistolääkitys laskee sitä vielä entisestään. Kaikenlainen kumartelu on aikalailla poissa laskuista - mikä on aika kiva yhtälö kun taloudessa majailee oksenteleva kissa... T. nimim. "kahdet oksennukset tänään siivonnut". Mutta mieluummin näin kuin sairaalassa. Leikkauksesta toipuminenkin etenee paremmin kun oikeasti teen jotain enkä vaan lorvi sängynpohjalla.