Otsikko on sikäli harhaanjohtava, ettei mua oikeastaan hirveästi kiukuta. Enää.
Puoli neljään saakka tilanne oli vähän toinen. Olisi ollut kaikenlaisia asioita hoidettavana, mutta en viitsinyt lähteä minnekään kun olivat Turusta luvanneet soitella. Ei ole kivaa kun puhelin soi kesken ruokaostosten (varsinkin kun puuskutuksen taso on sitä luokkaa ettei kommunikaatiosta tule mitään), joten niinpä jumitin sitten kotona puhelua odotellen. Ja tulihan se, puoli neljältä... Huoh. Enhän mä odottanutkaan sitä kuin jostain aamukymmenestä lähtien.
Olin myös ihan varma (ja valmiiksi nyreissäni siitä), että koska turvotus ei ole mennyt ohitse eikä vointi muutenkaan parantunut, mua käsketään heti tilaamaan taksi ja lähtemään Turkuun. No, ei onneksi käsketty. Sen sijaan kun kerroin että huomenna ja ylihuomenna mua kuvataan täällä Tampereella suunnilleen joka kulmasta, oli vastaus "ai kun hyvä, käske niitä faksaamaan tulokset tännekin". Lisäksi sain luvan vähän nostaa nesteenpoistolääkkeen annostusta, ja lääkäri vielä tavasi (aluksi kolme kertaa väärin :D) mulle sellaisen lääkkeen nimen josta mulle oli Turussa ollut apua. Voin siis vaatia sitä perjantaina kun Tampereen onkologia näen.
Kaikki onkin siis oikeastaan ihan hyvin. En joudu ihan heti lähtemään Turkuun (ensi viikolla selviää, koska seuraava reissu on), mutta tilanne ei silti junnaa ihan paikoillaan kun loppuviikko on buukattu täyteen kaikenlaisia tutkimuksia. Toki on mahdollista että niissä kuvauksissa paljastuu jotain huolestuttavaa (melko epätodennäköistä), tai että joudun taas muutamaksi päiväksi osastolle tämän nesteilyn takia (ihan mahdollista), mutta on ihan realistista odottaa että saan viettää laatuaikaa kotona vielä ainakin viikon verran. Se kyllä kelpais.