Olen yleensä aika skarppi. Mulla on hyvä muisti, ja kalenteria olen aina pitänyt lievänä turhakkeena. Viime aikoina pää on kuitenkin ruvennut reistaamaan: en varsinaisesti ole (vielä...) unohtanut mitään, mutta asiat eivät tosiaan ole niin hyvässä järjestyksessä mun päässäni kuin niiden soisi olevan. Lisäksi keskittymiskyky tuntuu olevan jollain lomamatkalla. Olis nyt ottanut mut ees mukaan...
Eilen kävin Turussa. Siitä ei taaskaan ole mitään sen ihmeempää sanottavaa, paitsi että lääkäri suhtautui hiukan nihkeästi noihin koepalasuunnitelmiin. Ei kuulemma kannattaisi lähteä ihan vielä sorkkimaan kun vastustuskyky kuitenkin on mitä on. Olen ihan samaa mieltä. En halua riskeerata mitään. (Oikeesti en vaan halua sairaalaan, hitot tässä mitään vastustuskykyjä ajatella.) Joka tapauksessa nyt voin huojentuneena käskeä munuaislääkäreitä soittelemaan Turkuun päin ennen kuin tekevät mitään hätiköityä. Tosin ei sitä koepalaa nyt olla ainakaan vielä kuukauteen ottamassa, joten voi olla että toukokuuhun mennessä Turunkin kanta asiaan muuttuu. No, sen näkee sitten.
Mutta niin, löyhäpäisyyteen palatakseni. Kotimatkalla taksissa mietin pääni puhki mitä lääkäri oli sanonut. Jostain lääkitysmuutoksesta oli kyse, ja aivan varmasti olin lääkärin siitä puhuessa nyökytellyt ja ilmaissut kaikin puolin ymmärtäneeni asian. Yhtäkkiä mulla vaan ei ollut hajuakaan mikä se asia olisi voinut olla. (Mainittakoon että tällaiset asiat ovat yleensä niitä jotka muistan oikein hyvin.) Kotona asia onneksi selvisi lääkelistaa tutkimalla (sain suoranaisen ahaa-elämyksen), mutta taksissa ihan tosissani mietin että pitäisikö mun soittaa osastolle ja kysyä että mistä oikein oli kyse. Se olisi ollut vähän noloa.
Pehmenevän pään oireet ovat jatkuneet myös tänään. Posti toi TAYSista kirjeen, joka sisälsi ison pinkan aikoja kaikenlaisiin tutkimuksiin. Eilen sain luonnollisesti vastaavan pinkan myös TYKSistä, ja nyt olenkin vähän sekaisin sen suhteen milloin pitää olla missäkin. Asiaa ei yhtään helpota se että hommaan kuuluu myös miljoona eri virtsanäytettä, joiden ottaminen luonnollisesti pitää ajoittaa oikein etteivät ne mene pilalle. Ja tokihan kaikki pissapurkit pitää muistaa hakea labrasta ennen varsinaisia näytteenottopäiviä. Laadinkin itselleni listan päivämääristä jolloin pitää tehdä jotakin asiaan liittyvää. Tulee kiireinen huhtikuu.
Ja sitten vielä loppukevennys: pehmenevän pään syndroomaa voi lähestyä myös hiustenkasvun kautta. Mulla alkaa olla päässä aika kiva untuva. :)