tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kaksi kuukautta myöhemmin

Tänään on kulunut tasan kaksi kuukautta siitä kun sain uudet kantasolut. Silloin maaliskuu tuntui niin kaukaiselta, että arvelin kevään koittaessa olevani oikeinkin hyvässä kunnossa. Ja tottahan edistystä onkin tapahtunut, ei vaan ihan niin paljoa kuin olisin toivonut.

Tällä hetkellä suurin murheenkryyni on pahoinvointi. Ilman sitä kaikki olisi miljoona kertaa paremmin. Jatkuva huonovointisuus on yllättävän rampauttavaa: paikallaan ei ole hyvä olla mutta pienikin liikkuminen tekee heti olosta entistä kehnomman. Turhauttavaa, kun muuten jaksaisi ihan hyvin. Äsken kävin ulkoilemassa, en pahemmin väsynyt tai hengästynyt, jaksoin kävellä suorassa. Kunnon puolesta olisin jaksanut vaikka kuinka, mutta pahoinvointi pakotti takaisin sisälle. Ei ole kiva oksentaa lumipenkkaan kaiken kansan pällistellessä...

Liikunta ja ulkoilu tekisivät mulle tosi hyvää, mutta pahoinvoinnin takia kykin lähinnä sisällä ja yritän pitää tilanteen jotenkin hallinnassa - ja samalla murehdin kun kunto ei yhtään kohoa. Kevätaurinko saa haluamaan pitkiä kävelylenkkejä, mutta eihän mulla moisiin riitä rahkeet vielä pitkiin aikoihin - ellei tämä pahoinvointi sitten päätä kuin taikaiskusta loppua. Tämänhetkisen olon perusteella sitä ei ole odotettavissa.