Kaksi viikkoa. Sitten alkaa jälleen kerran sytostaattihoito.
Tällä kertaa mennään tosin vähän normaalista poikkeavalla kaavalla. Myrkky-yhdistelmä on sama kuin vuosi sitten, mutta kuureja annetaan mahdollisesti ehkä vain kaksi, riippuen siitä kuinka hyvä vaste niistä saadaan. Alkusyksystä olisi sitten tarkoitus (lopulta) mennä sinne Turkuun saamaan lisäksi vähän kantasoluhoitoa. Jouluun mennessä kaiken pitäisi olla jo ohi.
En halua kuulostaa pessimistiltä, mutta joudun silti sanomaan tämän: en oikeasti luota kovinkaan paljoa siihen että tämäkään mut lopullisesti parantaisi. (Tosin jos ei tämä, niin tuskin sitten mikään, mutta sitä en halua ajatella juuri nyt.) En silti halua jäädä jossittelemaan, joten parastahan tämäkin on katsoa läpi. Tässä vaiheessa ei enää ole hirveästi hävittävää.
Heinäkuun viides päivä menen siis osastolle. Sytojen lisäksi ohjelmaan kuuluu hauska seuraleikki "luuydinnäytteen otto" sekä haastetehtävä "miten saada Iidalle kanyyli". Uutta porttia mulle ei nimittäin ainakaan heti alkuun laiteta (vaikka vanha siis on sökö), koska se jouduttaisiin laittamaan jonnekin alavatsan seutuville, missä se ymmärrettävästi hankaloittaisi liikkumista ja olisi muutenkin harvinaisen epämukava. Toteutamme siis elävän tilataideteoksen, työnimenä "neulatyyny". Liput 5 euroa, sairaalavaatteilla ilmaiseksi.