Eilinen tankkaus teki tosi hyvää - ja tämä ei ole pelkästään oma subjektiivinen näkemykseni.
Naapuritalossa asuu nainen jolla on suloinen pieni villakoira. Emme koskaan ole naisen kanssa jutelleet, mutta muutama kohtelias hymy on vaihdettu kun koira on innoissaan halunnut tehdä tuttavuutta. Tänään näin naisen ja koiran taas, ja muutama sanakin vaihdettiin, naisen aloitteesta:
"Onpa kiva nähdä että olet paremmassa kunnossa! Olen monesti katsonut että olet varmaan aika kipeä kun olet tästä ohi kävellyt."
Myönsin että olen ollut huonossa kunnossa, mutta että tänään vointi tosiaan oli jo aika paljon parempi. Rapsuttelin hetken koiraa ennen kuin jatkoin kotimatkaa. Kohtaaminen kesti kaikkinensa ehkä kaksi minuuttia, mutta voi että kun siitä tuli hyvä mieli! (Muutama liikutuksen kyynelkin taisi silmänurkasta vierähtää.)
Monesti kun olen tuolla huonossa kunnossa raahustanut, olen miettinyt että mitä ihmiset ajattelevat. Näytänkö sairaalta, vai kenties juopolta tai narkkarilta? Ovatko ihmiset myötätuntoisia vai pelkästään uteliaita? Tämänpäiväinen kyllä rohkaisi uskomaan ihmisistä hyvää. Jos ikinä tekee mieli sanoa tuntemattomalle jotain positiivista, niin tehkää se! Itsellänikin olisi siinä (jäyhänä suomalaisena) tsemppaamista, mutta lupaan silti pyhästi yrittää.
Loppuun vielä tunnelmat laulun muodossa. Kaikki täsmää, jopa mullan kaivaminen, sillä ostin tänään siemeniä, joista ajattelin yrittää kasvattaa kukkia syksyäni piristämään.