Ihan kohtalaisesti menee edelleen. Isoin väsy on selkeästi jo selätetty, eikä yleinen heikotuskaan ole enää kovin valtaisa. Isoin ongelma onkin laaja-alainen kuivuminen: iho on yhtä suurta hilsekenttää. Luon tässä siis nahkaani, kiva. Rasvaaminen onneksi auttaa, mutta silti ottaa päähän olla tämmöinen kuivettunut korppu. Tai ylivuotinen rusina, miten vaan.
Huomenna muuten olisi tavoitteena vähän ulkoilla, toisin sanoen vaihtaa yöpaita hetkeksi johonkin ihmismäisempään ja istua tovi autossa. Saa nähdä onnistuuko.