Istun keittiön pöydän ääressä, kissa koisaa viereisellä tuolilla. Maha on täynnä hyvää ruokaa, ja kaapissa odottaa karkkipussi. Olen siivonnut lähes maanisesti jotta olisi kivempi tulla kotiin sytojen jälkeen. Kuuntelen metsäradiota, tai paremminkin annan sen olla rauhallisena taustaäänenä. Välillä tulee musiikkiakin.
Aamulla kävin verikokeissa. Kolme pistoa, kolme mustelmaa. Huomenna menen osastolle, jossa seuraa lisää pistoja ja luuydinnäyte, toivottavasti mahdollisimman jytyjen rauhoittavien kera. Ja sitten tietysti ne sytostaatit.
Nyt on alakuloinen olo, eilenkin jo vähän. Pääsääntöisesti olen silti onnistunut pitämään mielialan korkealla ja ajatukset pois väistämättömästä - itse asiassa jopa siinä määrin, etten ihan edes tajua että huomenna se todella alkaa. Olisi aika mahtavaa jos en missään vaiheessa oikein tajuaisi sitä, että jälkeenpäin vasta miettisin että "oho, joko se meni".
Iltaa on onneksi vielä jäljellä, ja aamuakin. Ulkona on koko ajan valoisaa. Onpa hyvä että on kesä.