Tai oikeastaan kahdeksan, jos eilinenkin lasketaan.
Oli nimittäin taas vuorossa verikokeet. Eilinen näytteenotto sujui oikein hyvin: yhdellä pistolla yksi putkellinen verta, josta sitten määriteltiin verenkuva. Tänään siitä verenkuvasta sitten soiteltiin: hemoglobiini 77, joten tankkaus olisi taas edessä. Huomenna menen yhdeksäksi sairaalalle verestymään. Onkin taas on ollut vähän vetämätön olo.
Punasoluja ei kuitenkaan voida tiputtaa ilman x-verikoetta, jonka avulla siis varmistetaan että tilattu veri varmasti sopii mulle. Niinpä sitten hiipparoin tänään uusiin verikokeisiin, jotka osoittautuivatkin astetta hankalammiksi... Kaksi labrahoitajaa ja seitsemän neulanpistoa myöhemmin näyte onneksi saatiin otettua, mutta voi jessus sentään kun oli taas kiven alla. Kyynärtaipeet ja kämmenselät huutaa hoosiannaa, ja huomenna olen todennäköisesti täynnä mustelmia. Jee kiva.
Lääkityksiinkin tehtiin taas vähän muutoksia. Hyljinnänestolääke lopetettiin, koska se kuulemma vaikuttaa haitallisesti luuytimeen (ja aiheuttaa niin ollen tätä anemiaa). Turussa tosin olivat sitä mieltä, että annos on niin pieni ettei se mitään vaikuta... Näiden ristiriitaisten lausuntojen takana on kaksi ylilääkäripapparaista, jotka mun puolesta saavat tapella ihan vaan keskenään. Kerrankin on hyötyä siitä että voi heittäytyä vähän yksinkertaiseksi tytönheitukaksi... Emmää, mitäs minä, eihän tämmöisiä nyt voi ymmärtää. Teen vaan niin kuin kulloinkin käsketään.
(Tavallaan ärsyttää kun kaikki ovat eri mieltä kaikesta, mutta toisaalta mun tilanne on niin monimutkainen, että on ehkä ihan hyväkin että kaikenlaisia mielipiteitä löytyy. Ehkä se totuuskin sieltä jostain kaivautuu lopulta esiin.)