Liikutus

Olen ollut tosi nuutunut. On ollut sellainen olo että mistään ei tule mitään, ja että elämä vetelee syyttä suotta ympäri korvia harvinaisen epäreilusti. Olisin päässyt huomisesta alkaen töihin - mutta en voi mennä kun kerta menen leikkaukseen. Ensi viikolle on luvattu hellettä - mutta arvatkaapas kuka makaa sairaalassa. Kavereilla vaikuttaa olevan kivat kesäfiilikset päällä ja minä en osaa muuta kuin angstata sitä kuin hanurista kaikki taas on.

Tänään kuitenkin sain ehkä maailman liikuttavimman asian, joka sai mielialan kääntymään plussan puolelle. Tuli yhtäkkiä sellainen olo että ehkä kaikki meneekin ihan hyvin.

 

Se on kivi. Se tuntuu sileältä käteen, sitä on hyvä pidellä. Se rauhoittaa. Se toivottaa pikaista paranemista. Musta tuntuu että mun on pakko ottaa tää sairaalaan mukaan. ♥

Leikkuriin

Eilen tuli kirje jossa yksiselitteisesti todettiin että ensi maanantaina keuhkoleikkaukseen mars. Sinne siis menen, mutta en erityisen hyvin tai rohkein mielin. Tavallaan on ihan hyvä että leikkaus saadaan nyt hoidettua pois alta, mutta olisi silti ollut kiva vetää esim. viikko henkeä ennen toipilaaksi joutumista. Kouluhan siis loppuu lauantaina, eli mulla on huikea yhden päivän kesäloma...

Väläys tulevasta

Lääkäri siis soitti eilen. Tällä hetkellä tiedän että yrittävät saada leikkausaikaa kolmen viikon sisään, ja että tähystämällä ei onnistu. Isohko leikkaus siis tiedossa. Huoh.

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja melkein kesä ja muuta mukavaa, enkä uhraa asialle ajatustakaan ennen kuin tarkka leikkausaika on mulla tiedossa.

Hammaslääkäriviikko

Olen tällä viikolla käynyt kolme kertaa hammaslääkärissä. Maanantaina oli perustarkastus, eilen hammaskiven poisto ja tänään nypättiin kaksi viisaudenhammasta pois. Asia on nyt siis sen asian suhteen pois päiväjärjestyksestä, mikä on aika helpottavaa.

(Huvittava tilanne bussipysäkillä: pahaa aavistamaton mummeli esitti mulle kysymyksen "anteeksi, meneeköhän tämä bussi keskustorille?", ja hajosi hiukan kun mussutin vastaukseksi että "anteekfi, en oikein pyfty puhumaan kun multa on juft poiftettu hammaf".)

Hammaslääkärissä ravaamisen ohella tämä viikko on mennyt itse asiassa ihan mukavasti. Maanantaina fiilikset olivat vaihtelevat, nyt ne ovat pääsääntöisesti ihan hyvät. Lääkäri soittelee tänään ja kertoo jatkosuunnitelmista, mutta niille ajattelin uhrata ajatuksia kunnolla vasta ensi maanantaina. Toki tänne kuitenkin raportoin mitä tuleman pitää.

Vaihtelevia fiiliksiä

En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Olen itkenyt aika paljon, ja on tuntunut siltä että on ihan turha suunnitella mitään kivaa tai haaveilla mistään, kun syöpä kuitenkin aina pilaa kaiken. Toisaalta ne hetket jolloin olen ollut ihmisten parissa ja puuhannut tavallisia asioita, ovat saaneet minut miltei unohtamaan että mitään sairautta onkaan. Yksinäisyys on ollut myrkkyä, samoin väsymys. On ihanaa että on taas aamu, olen nukkunut riittävästi ja saan kohta lähteä työharjoitteluun jossa on seuraa ja järkevää tekemistä. Ja tänään olisi se hammaslääkärikin. (Lienen hieman outo, mutta sinne meneminen on musta oikeasti kivaa. Johtunee siitä etten ole vuosikausiin käynyt, ja että olen oikomishoitoja lukuunottamatta ollut aina hyvähampainen. Kauhukokemuksia ei siis ole pohjalla.)

Lääkäri soittaa perjantaina. Siihen asti kaikki on avoinna, joten yritän vain parhaan kykyni mukaan olla maalailematta piruja seinille horrorleikkauksista (tai mistään muustakaan). Päivä kerrallaan se elämä on tähänkin asti edennyt.

Teknisiä ongelmia...

Blogger on näköjään hävittänyt kaksi viimeisintä tekstiäni jonnekin. Palauttakoon ne heti tai muuten noidun koko palvelun! Mur.

EDIT. Ne tuli takas, jei!

Syöpäkortti paras kortti

*tuut* *tuut* *tuut*

- Hammashoidon ajanvaraus.
- No Iida tässä hei. Pitäisi päästä hammaslääkäriin.
- Selvä. Kesäkuun lopulta löytyis seuraava vapaa aika.
- Mulla on syöpä.
- No tuu maanantaina.

Kärjistin ehkä ihan pikkuisen, mutta joka tapauksessa. :D Lääkäri siis käski käydä hammastarkastuksessa (kun kuuli että edelliskerrasta on seitsemän vuotta...), ja olin vähän epäileväinen että mahdanko saada aikaa ennen kuin syöpäruljanssi taas kunnolla pyörähtää käyntiin. No, näköjään ehdin. Kiva että edes joku asia sujuu niin kuin pitääkin.

Mun elämä

Kävin tänään lääkärissä kuulemassa PET-CT:n tulokset. Aurinko paistoi, olin hyvillä mielin enkä pahemmin edes jännittänyt. Itkuun se kumminkin päättyi.

Keuhkoissa näkyi taas jotain mitä siellä ei pitäisi näkyä. Ei kovin isolla alueella eikä kovin aggressiivisen näköistä, mutta semmoista kuitenkin että koepala siitä pitäisi saada. Nyt olen sitten hetken epätietoisuudessa kun lääkärit tapailevat toisiaan ja miettivät, minkä alan spesialisti siitä parhaiten näytteen saisi.

Parhaassa tapauksessa se ei tietenkään ole koko tautia vaan jotain ihan muuta. Toiseksi parhaimmassa tapauksessa koepala saataisiin helpolla tähystysleikkauksella ja hoidoksi riittäisi sädetys. Muita vaihtoehtoja en juuri nyt viitsi edes ajatella (t. nimim. "veemäinen keuhkoleikkaus koettu neljä vuotta sitten).

Tänään olen luonnollisesti ollut kovin uupunut, mutta yllättävän hyvillä mielin silti. Vaikka tuntuu pahalta ja raskaalta, ei shokkiarvoa näissä uutisissa mulle juuri enää ole. Tää nyt vaan on tämmöstä, mun elämä. (Ja tämän sanon ilman minkäänlaista lakonis-katkeraa sävyä. En edelleenkään ole hiljaa alistunut, olenpahan vain ymmärtänyt että jotkut asiat on pakko hyväksyä sellaisinaan.)

Fukushimaa suoneen

Tänään koitti sitten aika PET-CT-kuvauksen. Kanyylin laitto oli mielenkiintoista kuten aina, ja yhden hoitajan ja yhden tavallisen lääkärin jälkeen paikalle hälytettiin anestesialääkäri. Tämä hoiti homman kotiin yhdellä rivakalla tökkäyksellä... ei voi kuin ihailla ammattitaitoa.

Parasta oli kuitenkin lääkärin ja röntgenhoitajan välinen sananvaihto:

Lääkäri: Onko väliä millanen kanyyli laitetaan? Tuleeko jotain varjoainetta?
Hoitaja: Laita ihan tavallinen vaan, tähän tulee se radioaktiivinen kuvausaine.
Lääkäri: Jaahas, eli fukushimaa suoneen.

Sairaalahuumoria parhaimmillaan! :D

PS. Taannoin mainitsin yhdestä tekeillä olevasta lehtijutusta, joka on nyt sitten valmis. Sen voi lukea täällä (näköislehteen pääsee oikeassa reunassa olevasta linkissä). Olen näköjään taas päässyt kanteen...